Ruotsiin

Ruotsiin

Mangs sai kutsun Gävleen Ruotsin Lähetyskirkon (Svenska Missionsförbundet) pastorilta Gideon Ekstömiltä. Gävlen koussarja jatkui viisi viikkoa. Myös Ruotsissa vallitsi tähän aikaan hengellinen nälkä ja avoimuus kristinuskoa kohtaan. Ensimmäinen maailmansota ja espanjalainen tauti olivat saaneet kansan pelkäämään. Herätys levisi myös Gävleen. Suuri Betlehemkirkko täyttyi kaksi kertaa päivässä erilaisista ihmisistä, niin työläisistä kuin johtajistakin. Mangs piti aina jälkikokoukset itse. Mangsin väite, että ihminen voi olla enemmän kuin uskossa herätti huomiota. Mangsin käsityksen mukaan uskoontueminen ei ole kertaluontoinen kokemus. Tärkeätä on, että Jumalan on jatkuvasti läsnä ihmisen elämässä. Gideon Ekström kuvailee Mangsin ensimmäistä aikaa Gävlessä näin:

”Frank Mangs osoittautui jaloksi henkilöksi. Hän oli lahjakas, nöyrä ja toverillinen ja hyvin varustautunut suurin tehtäviin Jumalan valtakunnassa. Hänen äänessään oli musiikkia. Hän ei ollut tunteellinen, mutta oli kuitenkin lämmin. Hänellä ei ollut erityistä menetelmää. Hänen menetelmänsä oli juuri se, ettei hänellä ollut menetelmää. Kaikki oli alkuperäistä ja vahvasti henkilökohtaista. Jokainen jälkikokous sai hetken leiman. Mutta Jumalan kansan hän halusi tuleen. Hän oli maltillisen ankara, samanaikaisesti raju ja rähähtelevä. Hän puhui usein täydellisestä antautumisesta. Hän korosti Pyhällä Hengellä täyttymisen tärkeyttä, muttei tehnyt sitä yksipuolisesti. Hänellä oli voimakas usko ja hän rukoili usein. Hän voitti sieluja kaikkialta. Hän ei ollut kerjäyksen mestari. Mutta hänen lämmin anomuksensa avasi rahakukkarot.”

Seuraava kaupunki, jossa Mangs vieraili oli Kristinehamn vuonna 1923. Siellä hän viipyi kaksi kuukautta. Sinä aikana hän tutstui tulevaan vaimoonsa, Karin Liljenbergiin, joka oli pastori August Lilienbergin nuorin tytär. He avioituivat vuonna 1926.

Henkikaste

Kesällä 1923 Mangsin elämässä tapahtui jotain mullistuttavaa. Hän täyttyi pyhällä hengellä Alex Olovsonin kokouksessa Ökerön saarella. Kulunut kevät oli ollut jännitteinen ja Mangs oli sekä ruumiillisesti että henkisesti väsynyt. Hän kaipasi kokemusta, josta A.B. Simpson kertoo kirjassaan. Mangs ajatteli, että jollei hän kohta saa enemmän voimia ylhäältä, hän harkitsee palaamista maaviljelyn pariin.

Ajasta ennen Öckerön kokemusta Mangs kirjoitti: "Mikään kaikesta tästä ei voinut karkottaa sieluni raskasta puolta. Mikään ei pystynyt jarruttamaan reaktiota, joka seurasi hengenvarojeni epäinhimillisestä ja yksipuolisesta käyttämisestä. Mikään ei pystynyt karkottamaan pimeitä, raskaita ja syntisiä ajatuksia mielestäni. Mikään ei antanut minulle mitä eniten tarvitsin: kastetta Pyhässä hengessä"

Henkikasteen jälkeen Mangs kirjoittaa näin: "Tuntui kuin jokainen ihoni huokonen olisi hikoillut. Olin polvillani ja vapisin. Mutta siinä ei ollut kaikki. Koko sisäinen maailmani, ei, vaan koko olemukseni, henki, sielu ja ruumis, huuhtoutuivat, vapisivat, syöksyivät läpi virrasta, joka vaikutti aineelliselta, mutta joka itse asiassa oli jotain äärettömän paljon enemmän. Se oli puhtauden, yliluonnollisen ilon ja rauhan virta. Virta, joka tuhosi vanhan ja sytytti. Virta, joka muutti jumalallisen maailman todellisuudet todellisimmiksi, kuin mitä ne koskaan aikaisemmin olivat olleet."