Tausta

Tausta

Paljon on sanottavaa tästä 1900-luvun suuremmoisesta pastorista. Hän oli aktiivinen vuodesta 1916 vuoteen 1992 ja vaikutti kymmeniintuhansiin, ehkä jopa satoihintuhansiin ihmisiin sekä Pohjoismaissa että Yhdysvalloissa. Yksi syy hänen suureen vaikutukseen oli luultavasti se, että hän uskalsi tunnustaa oman heikkoutensa ja riippuvuutensa Jumalaan. Hänellä oli myötätuntoa tarvitseville ja omisti elämänsä auttaakseen heidät pelastukseen.

Frank Mangs syntyi elokuun 19:nä päivänä vuonna 1897 Yttermarkissa. Hänen vahempansa, isä Josef ja äiti Maria, olivat tulleet uskoon nuoruudessaan 1870-luvulla alkaneen herätyksen aikana. Isä oli Amerikassa viettettyjen vuosien aikana loitontunut kristillisestä elämäntavasta, mutta äiti oli hurskas ihminen. Perheen nuorimmainen, Frank, oli melkein kolmivuotias, kun perhe muutti Ståbackan kylään Piolahdelle. Perheeseen kuului kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Äiti Marian ollessa kiireinen tai sairastaessa päänsärkyä vanhimmat sisaret pitivät Frankista huolen. Kun Frank oli yksitoistavuotias hänen veljensä Alfred menehtyi polkupyöräonnettomuuden seurauksena. Onnettomuus ravistutti perhettä, mutta kotona vallitsevan uskon ja sisarten kertomuksien ansiosta Frank tiesi, että Alfred oli päässyt perille taivaaseen.

Mikä sai Frankin etsimään Jumalaa?

Frank Mangsin uskontie ei alkanut ulkoisista olosuhteista. Omien sanojensa mukaan hän tunsi jo varhain yksinäisyyttä ja tiettyä elämäntuskaa. Äiti Maria oli hyvin huolissaan nuorimmaisestaan ja rukoili usein Frankin puolesta.

Kevättalvella 1914 Frankin seisoessa tähtikirkkaan taivaan alla hänelle selvisi yhtäkkiä, että Jumalalla on jokaiselle ihmiselle oma suunnitelma, oma rata samaan tapaan kuin jokaisella taivaankappaleella on oma ratansa.Tämän käännekohdan jälkeen hän alkoi innokkaasti lukea Raamattua, sekä Moodyn ja Gipsy Smithin saarnoja.

Marraskuussa 1916 Frank osallistui raamattu- ja evankelistakurssille Närpiön Lähetyskirkossa. Kurssin jälkeen hän matkusti vapaaehtoistehtäviin Killinkoskelle mm. kaivamaan ampumahautoja. Siellä hän koki Jumalan kutsumuksen. Kämpän 40 nuorukaisesta Frank oli ainoa, joka tunnusti olevansa kristitty. "Minulle tuli hätä kavereiden puolesta. Ajattelin että minun pitää tehdä jotain, jotta tavalliset ihmiset saisivat mahdollisuuden pelastua. Ei riitä, että itse elän vanhurskasta elämää."

Frank on sanonut, että hän ei pystynyt elämään ilman Jumalaa. Hän tarvitsi jotain, joka antaisi sisäisen turvan ja joka voisi tyydyttää elämänjanon ja tuoda sielulle rauhan.

Lähteet:

  • Frank Mangs: Högst personligt 1977, 1978 och 1980
  • Runar Eldebo: Den ensamma tron, en studie i Frank Mangs predikan.1997, Libris
  • Bertil Paulson: Frank Mangs i närbild, Harriers. 1984
  • Simo Talvitie: Mies Jumalan lähettämä. 1957. Kuva ja Sana
  • Tomas Sjödin: Den fallna manteln. En röst i sin tid - en utmaning i vår tid. 1995. Libris