Suomen sotavuodet

Suomen sotavuodet

Marraskuussa 1939 Suomessa julistettiin sota Venäjää vastaan. Mangs matkusi heti Norjasta Suomeen. Ollessan kansansa keskuudessa sinä raskaana hetkenä hän koki, että koko Suomi rukoili. Inhimillinen hätä kosketti häntä syvästi. Hän teki matkoja rintamalle, puhui sotilaille ja kodittomille siirtolaisille ja kävi vankileireillä. Hänen myötätuntonsa ei rajoittunut omaan kansaan. "Olen itse suomalainen, mutta silti olen aina rakastanut Venäjää. Sydämeni kärsii, kun ajattelen venäläisiä sotilaita, joilla ei ole mitään mihin uskoa ja minkä puolesta taistella."

Frank Mangs jopa haaveili lähtevänsä lähetyssaarnaajaksi Venäjälle, mutta tämä toive kariutui. Hän teki kuitenkin kaiken voitavansa Suomen edestä. Hän aloitti rukous- ja varainkeräyskampanjan Ruotsissa. Kampanja tunnettiin nimellä "Finlands sak är vår" (vapaasti käännettynä 'Suomen asia on meidän asiamme'). Vuonna 1940 Mangs matkusi Yhdysvaltoihin evankelioimaan ja keräämään varoja Suomelle.

Syyskuussa 1943 Mangs sai kutsun niin sanottuun Keswick-kokoukseen Helsinkiin. Kokouksen järjestäjinä toimivat sekä luterilaiset- että vapaakirkolliset tahot. Tästä alkoi kahdeksan kuukautta kestävä toiminta Suomessa. Ensin koulutettiin satakunta sielunhoitajaa ja sen jälkeen aloitettiin varsinainen kokustoiminta suuressa Johannneksen kirkossa. Kokoukset siirtyivät vähitellen myös muihin suuriin tiloihin: messuhalliin, yliopistoon ja pommisuojiin. Kampanjan nimi oli Helsinki Kristukselle.

Ihmiset tuli kokouksiin runsain joukoin huolimatta säästä, pimeydestä tai pommihälytyksistä. Kokoushuoneet täyttyivät tavallisina arki-iltoinakin. Pian toiminta levisi maaseudulle. Nuoret halusivat kuulla lisää ja Tampereella pidettiinkin kokous, johon osallistui 800 opiskelijaa. Mikkelissä vastaava opiskelijoille suunnattu tilaisuus kokosi 600 nuorta. Piispa Elis Gulin toimi tulkkina. Huhtikuussa 1944 Mangsilla oli mahdollisuus puhua Suomen eduskunnalle. Tämä oli suuri kunnianosoitus ja ainutlaatuinen tilaisuus hänelle. Mangsin kiihkeä työtahti ja vaativa tehtävä Suomessa loppui, kun hän sairastui keuhokuumeeseen ja polioon. Herätys Suomessa jatkui kuitenkin kotimaisin voimin.